Mitä jäljelle jää kun ystävätkin hylkäävät?

Jos nyt aluks leijuttais hieman, enään ei kasaa saa ;)

Mutta nyt itse asiaan... 

Asia joka yllätti perinpohjin, ja samalla suretti, on ystävä, tai siis 'ystävä'.

Niiiiiiiiin moni, joiden uskoin olevan hyväkin ystäväni, suoraan sanottuna hylkäsi mut tänä vaikeana inttilesken alun aikana.

Ja se jos mikä tuntui helvetin pahalle.

Niinkuin mulla ei muutenkin olisi ollut henkisesti paha olla tän intin takia, niin ystävät hylkäävät.. 

Sen takia henkinen pahoinvointi muuttui myös joksikin aikaa hyvin vahvaksi fyysiseksi pahoinvoinniksi.

En ole koskaan tuntenut itseäni niiiiiin yksinäiseksi.

Ei sitä voi edes sanoin kuvailla, minkälainen olotila silloin oli.

Paniikkikohtaukset, raju painonputoaminen jne olivat arkipäivää.

Toisaalta täytyy olla tyytyväinen tähän kaikkeen mitä tapahtui.

Elämästäni lähti ainakin yksi ihminen, parempi olla ilman tuollaista huonoa ilmapiiriä.

Mutta kyllä se mua harmittaa kun tosiaan luulin että oltiin hyviä ystäviä.

Mutta tää oli silti valmis hylkäämään mut mulle vaikeana aikana. Ei tosiystävät niin tee?

Onneksi myös ystäviä jäi elämääni, ja ilman muutamaa 'vanhaa' ystävää, ois tää puoli vuotta ollut helvetisti vaikeampaa.

Kiitos siis J,L & S.

Sain myös ihan mahtavan ihmisen elämääni, en tyytyväisempi voisi olla!

Kyseessä on vissiin joku mun sielunsisko, kun kaikki jutut meillä natsaa niin hyvin yhteen :D

En ois ikinä uskonut että intti voi tuoda mun elämään tälläisen kultakimpaleen.

Voisin ylistää tätä ihanaa ihmistä loputtomiin, enkä siltikään saisi kerrottua teille kuinka ihanasta ihmisestä on kysymys. Uskokaa siis kun sanon että TODELLA ihanasta!

Oot niin mahtava, I :)

Jos intti kerran on ottanut ihan helvetisti meiltä pois, niin on se myös antanut paljon. 

Ei pelkkää pahaa ilman pientä määrää hyvää, you know..