It's over

En uskonut tämän päivän koittavan. 

Tai siis, tiesinhän mä että kyllä tää loppuu, mutta että oikeasti näin pian?

Tää on oikeasti nyt ohi.

Tuntuu että mun pää räjähtää.

Niin paljon asioita pyörii mielessä, mutta toisaalta tuntuu että se on ihan tyhjä.

En ainakaan saa mitään asioita sieltä ns. ulos.

Tää puoli vuotta on toisaalta ollut todella tapahtumarikasta aikaa, toisaalta taas kaikkea muuta kuin sitä.

Paljon asioita on ainakin selvinnyt.

Meidän suhde kestää kyllä erossa olemiset, kinat, riidat jne.
Meidän suhde kyllä kestää kaiken.

Meidän suhde pysyy samana kuin ennen inttiä, ellei ole kenties jopa muuttunut parempaan suuntaan.
Me ihan oikeasti rakastetaan toisiamme.

Olen niin onnellinen että tämä loppuu, mutta kyllä tää tuntuu vähän haikeelta, kun muistelee ensimmäisten lomien tuomia tunteita, kuinka niiiin kovin perhoset leijailivat vatsassa kun odotin rakasta kotiin.
Ja kuinka helvetin pahalta se tuntui joka kerta kun muru veti inttikuteet niskaan ja lähti ovesta....
Se ikävä, siitä tunteesta oikeesti tietää että kyseessä on jotain todella tärkeää.
Ja se ikävä on ollut joka helkutin päivä tämän armeijan ajan.

Kuinka ylpeä mä olinkaan joka leiristä jonka rakas selvisi, kuinka ylpeä mä olinkaan että rakas veti jussinmarssin (yli sata km) muutaman tunnin unella, ei luovuttanut, kuinka ylpeä mä olin kun rakas sai ylennyksen korpraaliksi?
Mä olin todella ylpeä. Ja olen vieläkin.

Niinkuin edelliseen postaukseen kirjoitin, jos intti kerran on ottanut ihan helvetisti meiltä pois,
niin on se myös antanut paljon.

Blogi varmaan lopettaa toimintansa, kun tuo korpraali nyt kotiutu.

Tosin jätän tämän kyllä tänne, ja saatan joskus tulla päivittelemään miten meidän arki on alkanut taas sujua :)

Multa saa mielellään kysellä inttiin/intti-leskeilyyn liittyviä kysymyksiä jne, autan mielelläni :)

Onnea kaikille jotka kotiutuvat ja joilla loppuu inttileskeily, ja ihan rutosti tsemppiä teille kaikille joilla vielä tämä jatkuu!!

Mitä jäljelle jää kun ystävätkin hylkäävät?

Jos nyt aluks leijuttais hieman, enään ei kasaa saa ;)

Mutta nyt itse asiaan... 

Asia joka yllätti perinpohjin, ja samalla suretti, on ystävä, tai siis 'ystävä'.

Niiiiiiiiin moni, joiden uskoin olevan hyväkin ystäväni, suoraan sanottuna hylkäsi mut tänä vaikeana inttilesken alun aikana.

Ja se jos mikä tuntui helvetin pahalle.

Niinkuin mulla ei muutenkin olisi ollut henkisesti paha olla tän intin takia, niin ystävät hylkäävät.. 

Sen takia henkinen pahoinvointi muuttui myös joksikin aikaa hyvin vahvaksi fyysiseksi pahoinvoinniksi.

En ole koskaan tuntenut itseäni niiiiiin yksinäiseksi.

Ei sitä voi edes sanoin kuvailla, minkälainen olotila silloin oli.

Paniikkikohtaukset, raju painonputoaminen jne olivat arkipäivää.

Toisaalta täytyy olla tyytyväinen tähän kaikkeen mitä tapahtui.

Elämästäni lähti ainakin yksi ihminen, parempi olla ilman tuollaista huonoa ilmapiiriä.

Mutta kyllä se mua harmittaa kun tosiaan luulin että oltiin hyviä ystäviä.

Mutta tää oli silti valmis hylkäämään mut mulle vaikeana aikana. Ei tosiystävät niin tee?

Onneksi myös ystäviä jäi elämääni, ja ilman muutamaa 'vanhaa' ystävää, ois tää puoli vuotta ollut helvetisti vaikeampaa.

Kiitos siis J,L & S.

Sain myös ihan mahtavan ihmisen elämääni, en tyytyväisempi voisi olla!

Kyseessä on vissiin joku mun sielunsisko, kun kaikki jutut meillä natsaa niin hyvin yhteen :D

En ois ikinä uskonut että intti voi tuoda mun elämään tälläisen kultakimpaleen.

Voisin ylistää tätä ihanaa ihmistä loputtomiin, enkä siltikään saisi kerrottua teille kuinka ihanasta ihmisestä on kysymys. Uskokaa siis kun sanon että TODELLA ihanasta!

Oot niin mahtava, I :)

Jos intti kerran on ottanut ihan helvetisti meiltä pois, niin on se myös antanut paljon. 

Ei pelkkää pahaa ilman pientä määrää hyvää, you know..

Tsädääm!

Tää siis oikeesti loppuu justkoht, ihan kreisiä!

Viimeiset lomat

Tänään alkaa murun viimeiset lomat.

VIIMEISET LOMAT.

Tuntuu niin oudolle, että muru ottaa tosiaan siviilikamppeet mukaan sunnuntaina kun lähtee,

ja torstaina voi miettiä että se oli siinä!

Mua on pikkuhiljaa ruvennut jännittämään.

Meneekö meidän elämä samalla tavalla kuin ennen murun armeijaan menoa, vai ollaanko me molemmat tämän puolen vuoden aikana kasvettu kuitenkin sen verran, että totuttelemista elää taas 24/7 yhdessä riittää?

Mites muiden joiden miehet kotiutuvat ihan kohta, aatteet tälläisistä asioista on?

Ois kiva jos pistäisitte kommenttia, vaikka ihan anonyyminä jos muuten ei tahdo, että minkä vuosimallin leskiä täällä ollaankaan? :) Kerran aikasemmin kyselin asiasta ja muutama vastaus tulikin mutta teitähän lukee paljon enemmän täällä ;)

Ja niin siis aattelin myös itse sellaista juttua että te tulevat lesket, olitte te sitten II/13 tai I/14, jos teillä on jotain kysyttävää inttiin tai enemmänkin inttileskeyteen liittyen, niin voitte kysellä niin koitan vastailla parhaani mukaan! :) Vai tekisinkö jonkun postauksen liittyen leskeyden hetkiin? Kommentoikaa ja kertokaa niin tiedän mitä haluatte! :)

Ps. se on TJ7 tättäräärää!

Voiko tämä olla tottakaan?

Tänä aamuna oli kyllä erityisen mukava herätä, kun rakas herätti kertomalla että kahvit on keitetty! 

Hymy huulilla nousin, ja tietokoneelle tuttuun tapaan tsekkaamaan aamukamman TJ-kalenteri.

Mitä?! TJ10, siis oikeasti, kymmenen :D

Parasta tässäkin on että noistakin hassuista jäljellä olevista aamuista muru viettää kassulla vain kuusi.

Mä olen onnellinen.

Sormet varpaat, sormet varpaat !

Nyt sitten aamut voi laskea siis sormin ja varpain, kalenteri nimittäin näyttää kutakuinkin..

TJ19 

Oon muuten pikkuhiljaa ruvennut miettimään tämän blogin tulevaisuutta, kun noita aamuja inttileskenäkään ei ole kovin montaa jäljellä.

Jätänkö blogin tänne, että sitä voi halukkaat lueskella, poistanko blogin kokonaan, vai tulenko vielä joskus kertomaan mitä meille kuuluu, miten arki on lähtenyt rullaamaan intin jälkeen jne?

Mullahan tosin on toi toinen blogi, josta mun kuulumisia ja kaikkea muuta, voi lukea ja seurailla. 

Eli sinne vaan jos mun kuulumiset kiinnostaa!

Tästä kuvanotto hetkestäkin on ikuisuus. 

Valapäivänä tämä on otettu, Iina sen napsas niinkuin muutaman muunkin kuvan ja lähetteli muutaman niitä mulle :)

Nyt mä lähden varmaan vähän pakkailemaan tavaroita, kun tänään ois vissiin lähtö keskelle metsää mökille, ottamaan brunaa ja uimaan, kun siellä sattuu uima-allaskin olemaan ;)

Hauskaa viikonLOPPUA teille kaikille, oli teillä sitten muru kotona tai ei :)

LTJ12 & TJ24

Mietin miksi murussa oli jotain outoa, perjantaina kun se tuli kotiin. Sitten tajusin katsoa rinnuksiin :D

Ihan mahtavaa, ylennys todellakin oli ansaittua :)

Nyt onkin sitten edessä viimeinen gines. Nyt varmasti vaan ajattelen että helpollahan se menee kun viimeinen on,

mutta viikonloppuna luultavasti viimeistään surettaa samalla tavalla kuin aikaisemminkin :D

Päivää ennen kuin muru tulee seuraavan kerran kotiin, tulee yksi toinen inttileski mun luokse kylään :)

Juhlitaan vähän mun synttäreitä, mutta ennen kaikkea JUTELLAAN :D 

Ehkä ihan hyvä vaan että meidän murut ei ole paikalla silloin, kun me kaks päästään keskustelemaan kunnolla? ;D