You and me -us-, forever and always

Ihan mahtava vklp takana, pidennetty sellainen.

Vasta maanantai-iltana jouduin luopumaan murusta.

Tiedän kyllä että muru tulee kotiin taas jo perjantaina, mutta silti tuntuu vaan niin tyhjältä ilman murua.

Tuntuu että täällä kämpässä kaikuu, vaikka kämppä täynnä roinaa onkin, kun muru ei ole kotona.

Tuntuu vaan yksinkertaisesti siltä että unohdan kaikenmuun paitsi ikävän,

sinä samana hetkenä kun muru kävelee ovesta pihalle inttikuteet niskassa ja mä jään yksin kotiin.

Tuntuu etten vaan osaa tehdä mitään ilman murua.

Random-kuva tämän kuun alusta.

Ja miten hyvältä voikaan tuoksua murun paita jota se lomilla käytti, hah.

Ja kuinka mieluusti nyt ottaisin sen niin kovin kuorsaavan murun tohon viekkuun,

vaikka ennen on kuorsaus saanut melkeinpä raivonpartaalle (inhoan siis kuorsaamista todella paljon :D) 

Ja kuinka helpottavaa on se että saa nukahtaa murun kainaloon kun on ollut henkisesti hyvin raskas päivä.

Mua ahdistaa kun ajattelen, kuinka paljon hyviä hetkiä me menetetäänkään armeijan takia.

Kuinka paljon kaikkea ihanaa meille niinä päivinä jotka muru nyt palveluksessa on, kerkiäisi tapahtua?

Toisaalta, nyt oikeastaan jokainen päivä joka yhdessä ollaan, on ihana. 

Nyt edessä on kolmen päivän leiri, joka merkitsee vähintäänkin niukkaa yhteydenpitoa.

Oon onnellinen jos saan yhdenkin viestin jokaisena päivänä.

Voih, olisipa jo kesäkuun 20päivä, ja saisin murun lopullisesti kotiin..

Mulla on niin kauhea ikävä.