Onnea ja epäonnea

EIKÄ. Siis ei voi olla totta.

Eilinen päivä oli ihan pyllystä. Joka puolelta sateli sontaa päälle niin että huhhuh!

Minä tietenkin kiitollisena tästä kaikesta, itkeskelin ja toivoin että se muru nyt soittelis pian sieltä.

Mietin siinä illalla miksei sillä ole vieläkään puhelin päällä, vaikka kello lähentelee jo kymmentä..

Onneksi olin oikeaan aikaan fb. koska yhtäkkiä muru pistää siellä viestiä että anna numeros puhelin tippu eikä mene enään päälle.... 

Onneksi sillä on joku supermegahyperihana tupakaveri, joka lainasi varapuhelintaan, että Leevi pääsi mulle nopsaan soittamaan.

Haha, voin kuvitella sen tilanteen niin hyvin, muru varmaan pelkäs että tuun muuten porttien läpi katsomaan mitä on tapahtunut jos se ei pääse mulle mistään soittamaan tai tekstaamaan :--D

Sunnuntaina käytiin murun äidin kanssa sotkussa murun kanssa kahvilla ja munkilla. 

Oli niin helpottavaa nähdä toinen viikon jälkeen, kun näki että toisella on kaikki hyvin ja fiilis hyvä :)

Ihmettelen vaan että mikä ton päähän on oikein tullut, se ihan suoraan sanoi tykkäävänsä leiristä ja odottelee uutta leiriä innoissaan, HUH!?! Noh, luultavasti hänellä niitä leirejä on tulossa useita, joten ihan hyvä vaan että tykkää niin on sitten mukavempaa ollakkin siellä.

Meistä se taidan olla minä joka noista leireistä en oikein 'välitä', mutta eipä tälle mitään mahda :D

Enään kaksi yötä, ja sitten onkin perjantai!

Valapäivä, mitä odotan kovasti, sekä tietenkin valan jälkeisiä lomia < 3 Pisimmät lomat tähän asti, wuhuu!

Saas nähdä mitä pojat sanovat ystävänpäiväpostista, pistin sinnepäin pussin karkkia ja suklaalevyn,

kortin kanssa menemään, jossa luki hyvää ystävänpäivää :)