Mä varmaan rakastan liikaa, kun en vaan pysty oleen toisesta erossa ilman että koko ajan sattuu

Tyhjä olo.

Tai ei oikeastaan edes tyhjä, vaan ahdistava.

Miten voikin tottua toisen läsnäoloon yhdessä yössä niin kovin että aamukahvienkin keittäminen ilman toista tuottaa vaikeuksia?

Mulla ei ollut tälläinen fiilis edes silloin kun muru lähti inttiin.

Ei silloin ollut tälläistä, ei ahistusta yms. Nyt on, miksi?

Murulla alkoi maanantaina 6päivän leiri, sekä tuleva viikonloppu on, tiedättekö mitä?
TADAA! Gines. Hmmph!

Mua turhauttaa niin paljon kun leeviltä loppui akku jo nyt, eli aikaisintaan lauantaina kuulen murusta.
Kaiken lisäksi, raskain asia.

Muru kerkesi pistämään mulle viestiä että '' rankkaa on jo nyt, sun on pakko tulla sotkuun sunnuntaina! ''
Ja mullahan ei ole mitään kyytiä sinne :(
Olisin kyllä valmis maksamaan jos joku mut heittäis sinne ja takaisin kotiin, mutta näillä näkymin ei kukaan :(
Ahdistaa se asia eniten tässä kaikessa kun muru oikeesti odottaa sitä että tulen sinne enkä mä pääse, enkä voi edes ilmoittaa murulle sitä etten mä pääse sinne :(

Seuraavan kerran me siis nähdään 15pv, valassa.
Mua ihan oikeasti a-h-d-i-s-t-a-a.

Katson itseäni peilistä ja toistan 'kyllä minä pärjään vielä 11 päivää'-mantraa samaan aikaan kun kyyneleet putoilevat silmistä. Niin. kyllä mä pärjään.

Tää on niin väärin että joutuu olemaan erossa omasta rakkaastaan ilman kummankaan osapuolen haluamista!