Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan, ja keräät talteen palaset kun hajoan

Ihan mahtava viikonloppu murun kanssa takana!

Perjantai meni kahdestaan kotona, oltiin vaan  ♥

Lauantaina lähdettiinkin sitten juhlimaan!

Lähdettiin siis murun tupakavereiden kanssa baariin, ja oli kyllä hauska ilta :) 

En yhtään ihmettele että muru viihtyy hyvin tupakavereidensa kanssa!

Pieni ahdistus päällä, en tiedä milloin nähdään murun kanssa seuraavan kerran.

Mitään varmuutta ei ole pääseekö ensi vklp lomille, vai joutuuko jäämään kassulle.

Jos nyt muru joutuu ensi viikonlopuksi sinne jäämään, on meillä edessä ensimmäinen tuplagines.

En tahdo että muru jää sinne, tahdon sen kotiin.

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna?
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna? ♥

TJ 119, olen onnellinen

Viime päivityksestä onkin jo aikaa :)

Murun vala oli siis viimeperjantaina ja se meni mahtavasti :)

Näinpä yhden toisen inttileskenkin siellä, ensimmäistä kertaa! Hauska yhteensattuma et meidän murut on molemmat samassa komppaniassa ja jatkaakin samoissa tehtävissä koko loppu palvelusajan :)

Siitä puheenollen, olin varmaan maailman onnellisin sillä hetkellä kun sain tietää että muru kotiutuu 20.6 < 3 

Se on siis TJ 119 ja muru on kotona! Kohta on mennyt jo kaksi kuukautta, enään 4 jäljellä. 

Aika on mennyt yllättävän nopeasti, paljon nopeammin kuin mitä kuvittelin sen menevän. 

Kohta on jo kesä ja muru on taas kotona, ihanaa!

Tämäkin viikko on mennyt ihan hurauksessa.

Muru lähti maanantaina ja tulee perjantaina, eli huomenna.

Tuntuu että vastahan se lähti pois kotoa ja tuleekin jo heti takaisin? Kyllä tää mulle käy! 

Parempi näinpäin kuin se alun kauhea surku ja hitaasti menevät päivät ilman toista.

Musta tuntuu että saatan pikkuhiljaa oppia nauttimaan tästä yksinäisyydestä.

Paitsi yläkertaan muuttaneet kakaroineen vie tästä sen pienenkin hohdon mitä kerkesi tulla...

Miten lapset voi pitää tollasta meteliä?

Laitoin murun vaatteet päälle, oli pakko päästä testaamaan :D

Kyllä noi vaatteet murua enemmän pukee kuin mua, pakko myöntää ;D

Onnea ja epäonnea

EIKÄ. Siis ei voi olla totta.

Eilinen päivä oli ihan pyllystä. Joka puolelta sateli sontaa päälle niin että huhhuh!

Minä tietenkin kiitollisena tästä kaikesta, itkeskelin ja toivoin että se muru nyt soittelis pian sieltä.

Mietin siinä illalla miksei sillä ole vieläkään puhelin päällä, vaikka kello lähentelee jo kymmentä..

Onneksi olin oikeaan aikaan fb. koska yhtäkkiä muru pistää siellä viestiä että anna numeros puhelin tippu eikä mene enään päälle.... 

Onneksi sillä on joku supermegahyperihana tupakaveri, joka lainasi varapuhelintaan, että Leevi pääsi mulle nopsaan soittamaan.

Haha, voin kuvitella sen tilanteen niin hyvin, muru varmaan pelkäs että tuun muuten porttien läpi katsomaan mitä on tapahtunut jos se ei pääse mulle mistään soittamaan tai tekstaamaan :--D

Sunnuntaina käytiin murun äidin kanssa sotkussa murun kanssa kahvilla ja munkilla. 

Oli niin helpottavaa nähdä toinen viikon jälkeen, kun näki että toisella on kaikki hyvin ja fiilis hyvä :)

Ihmettelen vaan että mikä ton päähän on oikein tullut, se ihan suoraan sanoi tykkäävänsä leiristä ja odottelee uutta leiriä innoissaan, HUH!?! Noh, luultavasti hänellä niitä leirejä on tulossa useita, joten ihan hyvä vaan että tykkää niin on sitten mukavempaa ollakkin siellä.

Meistä se taidan olla minä joka noista leireistä en oikein 'välitä', mutta eipä tälle mitään mahda :D

Enään kaksi yötä, ja sitten onkin perjantai!

Valapäivä, mitä odotan kovasti, sekä tietenkin valan jälkeisiä lomia < 3 Pisimmät lomat tähän asti, wuhuu!

Saas nähdä mitä pojat sanovat ystävänpäiväpostista, pistin sinnepäin pussin karkkia ja suklaalevyn,

kortin kanssa menemään, jossa luki hyvää ystävänpäivää :)

..Sillä vierelläsi on kaunista niin, lumihiutaleet leijuu tähdet taivaassa keinuu, sillä vierelläsi on kaunista niin ei pimeä haittaa..

Haikea olo.
Tahtoisin vaan nähdä murun ja saada siltä edes sen yhden pitkän halauksen.
Viikon sana varmasti on ikävä.
Normaalisti torstaisin mun fiilikset on jo parempaan päin, kun tiedän että lauantaina muru taas on kotona.
Nyt tuntuu että tää haikeus ja ikävä vaan kasvaa, eikä laske niinkuin normaalisti tähän aikaan viikosta.
Niin, ei se muru tulekkaan tällä kertaa lauantaina kotiin.

Nähdään murun kanssa 15pv seuraavan kerran, ellei niillä satu sunnuntaina olemaan vapaata että muru pääsis sotkuun.
Se oliskin ihanaa nähdä sunnuntaina, mutta se että jos ne pääsee sunnuntaina sotkuun ja nähtäis silloin olis vain plussaa!

Oon ollut ihan etuoikeutettu siinä suhteessa että olen saanut muutaman viestin koko viikon aikana, kun muille ns' inttileskille' joiden poikaystävät/miehekkeet ovat leirille, joiden kanssa olen jutellut, ei ole tullut viestiäkään.

Hitto, mulla on ihan tajuton ikävä sua rakas.

Miten yhdellä viestillä voikin olla niin suuri vaikutus < 3 

Mä varmaan rakastan liikaa, kun en vaan pysty oleen toisesta erossa ilman että koko ajan sattuu

Tyhjä olo.

Tai ei oikeastaan edes tyhjä, vaan ahdistava.

Miten voikin tottua toisen läsnäoloon yhdessä yössä niin kovin että aamukahvienkin keittäminen ilman toista tuottaa vaikeuksia?

Mulla ei ollut tälläinen fiilis edes silloin kun muru lähti inttiin.

Ei silloin ollut tälläistä, ei ahistusta yms. Nyt on, miksi?

Murulla alkoi maanantaina 6päivän leiri, sekä tuleva viikonloppu on, tiedättekö mitä?
TADAA! Gines. Hmmph!

Mua turhauttaa niin paljon kun leeviltä loppui akku jo nyt, eli aikaisintaan lauantaina kuulen murusta.
Kaiken lisäksi, raskain asia.

Muru kerkesi pistämään mulle viestiä että '' rankkaa on jo nyt, sun on pakko tulla sotkuun sunnuntaina! ''
Ja mullahan ei ole mitään kyytiä sinne :(
Olisin kyllä valmis maksamaan jos joku mut heittäis sinne ja takaisin kotiin, mutta näillä näkymin ei kukaan :(
Ahdistaa se asia eniten tässä kaikessa kun muru oikeesti odottaa sitä että tulen sinne enkä mä pääse, enkä voi edes ilmoittaa murulle sitä etten mä pääse sinne :(

Seuraavan kerran me siis nähdään 15pv, valassa.
Mua ihan oikeasti a-h-d-i-s-t-a-a.

Katson itseäni peilistä ja toistan 'kyllä minä pärjään vielä 11 päivää'-mantraa samaan aikaan kun kyyneleet putoilevat silmistä. Niin. kyllä mä pärjään.

Tää on niin väärin että joutuu olemaan erossa omasta rakkaastaan ilman kummankaan osapuolen haluamista!

MURU TULEE KOHTA KOTIIN!

Hihhih, oon niin onneissain täällä, pompin paikasta toiseen hymy pyllyssä kuunnellen hyvää musiikkia.

Eilen yöllä kun olin menossa nukkumaan rupesin tavalliseen tapaani yksin surkuttelemaan kun on murua niin kova ikävä,

että kuinka monta yötä joudun vielä yksin nukkumaan, tajusin, että seuraavan yönhän nukun murun vieressä! 

Oi että, se fiilis kun tajusin et muru tosiaan tulee kotiin pian... :)

Se on kotona kuitenkin valitettavasti taas vain yhden yön.. Mun mielestä on niiiiiiiiiin epäreilua että just tolla komppanialla menee nyt noin :( Noh, ei voi mitään...

Vielä epäreilumpaa on se että ne on ensiviikonlopun siellä, eikä Leevi siis tule lomille :(

Vielä sitä epäreilumpaa on se että Leevi lähtee ensiviikoksi kuuden (6) päivän leirille, joten yhteydenpito on huimasti vaikeampaa kuin nytten...

Ekaksi et saa koko viikkoon välttämättä tekstailtua saatika puhuttua toisen kanssa, sitten se ei pääse edes lomille!

Brrrrh, olen katkera kaikille joiden poikaystävät/miehet käyvät usein lomilla :D

Mä lähden valmistelemaan kotia ja itseäni siihen että Leevi on kohta (!!) kotona,

jos näiltä perhosilta jotka vatsassani lepattavat pystyn :D Hih!

Ikuisuus aikaa, siispä sulle päiväkirjaa kirjoitan

Päätin jo ennen Leevin lähtöä armeijaan, että toteutan tämän.

Kirjoitan jokaiselta Leevin armeijassa viettämältä päivältä tekstin vihkoon, ja sitten kun aamut näyttävät TJ0, hän saa vihkon itselleen. Vasta sitten.

Tää vihkohan on ihan perus tyyliin kouluvihko, mutta tilasin täältä ns. 'muistikirjan' jonka sisällön suunnittelin niin että se on kuin päiväkirja.

Vihkon kannen ja sisällön sai suurinpiirtein suunnitella itse, ja se oli tosi mahtavaa! 

Tulee niin paljon henkilökohtaisemman näköinen.

Esittelen tuon vihkon sitten kun se saapuu, teille!

Onko kukaan muu kirjoittanut miehelleen/poikaystävälleen ns. inttilesken päiväkirjaa? :)

Tämänhän voi toteuttaa niinkin että kirjoittaa esimerkiksi joka päivältä,viikolta, tai kuukaudelta kirjeen,

ja antaa ne/sen sitten tuolle kotiutuvalle sotilaalle :)

Musta tää oli niin kiva idea että oli pakko toteuttaa itse!