Mansikkaa ja valkoapilankukkaa..

Olipa ihana viikonloppu.

Tai no, meidän vklp alkoi kyllä vasta lauantai-iltana, kun toi rakas sieltä tuli lomille..

Vietettiin laatuaikaa kahdestaan kotona, ja kellon tullessa melkein kymmenen, lähdettiin paikalliseen.

Ei siellä ketään ollut ennen kuin me mentiin, tai olihan siellä 2 ihmistä. 

Kuitenkin hetkisen päästä koko paikka oli ihan täysi! Ihan ihmeteltiin että mistä tälläinen johtuu :D

Leevi oli niin ihana ja kävi laittamassa soittimeen muutaman kolikon ja hartaasti valitsi sieltä muutaman biisin, ja yksihän oli tämä..

Toi biisi on ns. yksi meidän biiseistä, oli ensimmäinen laulu jonka leevi mulle aikoinaan lauloi :)

Leevi hyräili eilen mulle tota ja kyllä mun piti huulta purra ettei kyyneleitä päässyt tippumaan, niin jotenkin vaan otti kovin..

Ne ajat oli silloin kun ei tarvinnut mistään huolehtia ja oltiin ihan vastarakastuneita, hih!

Nyt se muru lähti sitten takaisin kassulle, ja jäin yksin tihruttamaan itkua kotiin.
En vaan voi sille mitään että mun vaan teki niin pahaa päästää Leevin kädet irtoomaan mun ympäriltä,
oisin varmaan tehnyt mitä vaan että oisin saanut edes sen pienen hetken lisää!
Ikävää helpottaa kuitenkin se että Leevi tulee onneksi taas ensi lauantaina kotiin, ei montaa yötä siihen!

Teille voinkin paljastaa, että piilotin/pistin Leevin reppuun hänen tietämättään rakkauskirjeen, heh!
Laitoin sen kirjekuoreen ja kirjoitin päälle ''rakkauskirje'' ja koko kirjekuori täyteen sydämiä;)
Toivotaan että toinen ilahtuu kun sen löytää :)

Luultavasti huomenna menen postiin, postittamaan Leeville kirjeen/paketin :) Siellä onkin tekstiä ja piirroksia, toivottavasti irtoo naurut ;) Ja tietenkin piti leevin lempiherkkuja pistää mukaan pakettiin!

Mulla on vaan niin ikävä mun murua kokoajan.
Tätäkö tää ihan oikeasti tulee kokoajan olemaan?