Kyllä se toisesta luopuminen on silti vaikeaa vaikka melkein sata aamua on jo takana.
Ei ehkä niin murskaavaa kuin alussa, mutta vaikeaa.
Meillä oli murun kanssa niin ihana päivä esimerkiksi tänään että ei ois halunnut että se loppuu, ei sitten millään.
Tuli viikonlopun aikana yhden kerran yksi pieni 'romahdus' tämän kaiken suhteen,
ja olin niin onnellinen että muru oli siinä, ja lohdutti mua, ja sanoi että kohta tää on ohi
ja saadaan taas olla yhdessä niinkuin halutaan.
Mut kyllä tää toisesta luopuminen on varmaan viimeiseen hetkeen asti vaikeaa,
eikä koskaan kokonaan helpotu?
Hetkittäin helpompaa, hetkittäin vaikeampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti